Rakennusaikaa ei ole määritelty tarkasti – arkiston materiaalit mainitsevat kappelin jo vuonna 1627, mutta kappelin oven ylle on kaiverrettu vuosi ”1699”. Kappeli tuotiin museoon 1970 ja pystytettiin 1971–1976. Sutlepan kappeli uudelleen vihittiin vuonna 1989 ja se toimii EELK Tallinnan Jaani seurakunnan apukirkkona. Jumalanpalveluksia järjestetään tärkeimpinä kirkkopyhinä ja kansan kalenterin merkkipäivinä.
Sutlepan kappeli on ainutlaatuinen pyhä rakennus. Rakennuksessa on taitavasti yhdistetty maalaismainen arkkitehtuuriperinne ja barokkityyliset elementit. Interiööri ilmentää 1800-luvun alkupuoliskoa. Noin 1837 kappeli purettiin kunnostusta varten ja pystytettiin uudestaan käyttäen lähistöllä sijainneen Rooslepa kappelin hirsiä. Vuonna 1837 kylän puuseppä Johannes Klingberg rakensi myös saarnatuolin, joka jäljittelee tallinnalaisen barokkimestari Tobias Heintzen (1589-1635) töitä. Dateerattu on myös alttarin pöytä ja säleikkö (1810) sekä kahdeksankulmainen kastemalja (1802). Alttarin kohdalla olevan Kristuksen kuvan lahjoitti kappelille vuonna 1831 moisionherra C. von Taube. Kauniit ovat myös kappelin alttarin seinän yksinkertaiset tinakehystetyt lasimaalaukset. Rahankeräyslipas, johon pystyi laittamaan lahjoituksia sekä rakennuksen sisältä että ulkoa, sijaitsee oven vieressä. Rannan ja meren läheisyydestä muistuttavat seinille ripustetut peltiseppeleet, jotka on asetettu sinne menehtyneiden merenkulkijoiden muistoksi.
Sutlepa kappeli on muisto rantaruotsalaisista talonpojista, jotka muuttivat Viron saarille ja rannikolle 1200-luvulla. He säilyttivät vapaan asemansa eivätkä sekoittuneet virolaisiin. Ennen toista maailmansotaa Virossa asui n. 8000 ruotsalaista. He muodostivat Luoteis-Viron, Noarootsi pitäjän, Vormsin, Ruhnun, Osmussaaren ja Pakri saarien valtaväestön. Valitettavasti lähes kaikkien ruotsalaisten oli pakko lähteä Virosta maailmansodan myllerryksen yhteydessä.
Piirros
Mielenkiintoisia faktoja
- Kappelin oven ulompaan kaaren on kaiverrettu ”1699” ja ovenpieleen vuosi ”1837”. Ensimmäinen viittaa kappelin oletettuun rakennusvuoteen, toinen uudelleen rakentamisen vuosilukuun.
- Perinteisesti miehet istuivat oikealla ja naiset vasemmalla. Alttarin molemmilla puolilla seinien vieressä sijaitsevat ns. saksalaisten penkit, joissa rikkaammat ja arvostetummat perheet istuivat. Kaiken kaikkiaan kappeliin mahtuu n. 150 ihmistä.
- Vuonna 1825 kappelissa järjestettiin jumalanpalvelus kahdeksan kertaa, luultavasti järjestettiin myös ristimisiä, häitä ja hautajaisia. Jumalanpalveluksia järjestettiin sekä viroksi että ruotsiksi.
- Virossa on säilynyt vähän puukirkkoja. Viron vanhimmaksi puurakennukseksi lasketaan Ruhnun kirkko (1644), mutta kaunis ja arvokas on myös Nõvan kirkko (1700-luvulta).