Peräisin Lau kylästä Juurun pitäjästä Harjumaalta. Melko tyypillisellä huonejärjestyksellä suunnitellun kaupan rakensi Inglisten moision viinanpolttaja Jaan Meinberg vuonna 1914. Rakennus tuotiin museoon vuonna 1999 ja avattiin vierailijoille vuonna 2012.
Maaseudulle perustettiin kauppoja 1800-luvun viimeisellä neljänneksellä, jolloin talonpojat alkoivat vaatia enemmän ostettavia tavaroita. 1900-luvun alkuun mennessä Viroon oli muodostunut kyläkauppojen verkosto. Lau kylässä toimi kauppa luultavasti jo tsaarin aikana, mutta varmasti voidaan sanoa että siellä oli kauppa vuodesta 1925 neuvostovallan alkuun vuoteen 1940 saakka. Kauppaneidiltä aikakaudelle todenmukaisesti tavaraa ostaessa voi tehdä pienen aikamatkan vuoteen 1938, Viron talouden kukoistusaikaan.
Lau kaupan suhteellisen pieni hirsirakennus sijaitsi Inglistestä Keavaan ja Kaiuun vievien teiden risteyksessä. Siinä oli myymälähuone ja varastotilan vieressä kauppiaan asuinhuoneet: kolme huonetta ja keittiö. Naapurissa sijaitsevalta Otsa maatilalta saadulla 2,5 vakanalan (1 tallinnan vakanala = 0,18 ha) kokoisella maalla sijaitsi ulkorakennus, jossa oli aitta ja navetta lehmälle, muutamalle lampaalle ja sialle.
Kuten rakennuksen huonejärjestyksestä ja sijainnista voidaan päätellä, Jaan Meinberg aikoi perustaa sinne kaupan ja ehkä pitikin sitä jonkin aikaa. Vuonna 1921 hänen kuolemansa jälkeen laaditusta omaisuuden luettelosta löytyy tiski, vaaka ja kaupan peltinen nimikyltti.
Rakennuksen peri hänen toinen naisensa Anna Pauline Meinberg (tyttönimi Tikerberg). Myymälähuone ja osa asuinhuoneista vuokrattiin vuodesta 1925 lähtien (talouskriisin aikana n. 1929-1930 kauppa luultavasti keskeytti toimintansa). Vuodesta 1934 kauppaa pitivät Pauline Meinberg ja hänen tyttärensä Alice Tikerberg – kauppatäti ja kauppaliisa. Suurin piirtein samaan aikaan talo vuorattiin ja maalattiin, jonka lisäksi oven ylle asetettiin kyltti ”Koloniaal-kauplus A. Tikerberg“.
Sen ajan tyypillisessä myymälässä myytiin sekä petrolia, suolaa, sokeria, teetä, kaakaota, kahvia, rusinoita, riisiä, makeisia, silliä että saippuaa, neuloja, lankaa, nappeja, lampunlaseja ja -sydämiä, astioita, tupakkaa, köysiä, valjaita, kenkävoidetta, hammasjauhetta, postikortteja ja kankaita. Vuonna 1935 sallittiin myös oluen ja kotimaisien viinien myynti III. asteen liiketoimintatodistuksen omaavissa kaupoissa.
Piirros
Mielenkiintoisia faktoja
- Vielä 1800-luvun keskellä moision tai kapakanisännän välityksellä ostettiin suolaa, rautaa, tupakkaa ja silliä. Ompelutarvikkeita, kirjoja jms. myivät kulkukauppiaat.
- Lau kauppaa nimitettiin ”Paskaluukun” (Pasaaugu) kaupaksi, sillä se sijaitsi matalalla mutaisessa paikassa.
- Kaupasta ostettiin myös munia, kuminaa, siipikarjaa jms. Kauppamamma järjesti kokkauskursseja paikallisille naisille.
- Kaupan valikoimaan vaikuttivat myös myyntimiehet, jotka reissasivat ympäri maata mainostamassa yhtiöiden tuotteita.
- 1938-1939 Lau kaupan myymälähuoneen takana sijaitsevaa huonetta vuokrattiin räätälin perheelle, keittiötä käytettiin yhdessä. Räätäli omisti myös kylän ensimmäisen radion.