Pohjois-Viron pitäjien kehitystä vauhditti niiden sijainti Tallinna-Pietari tien varrella ja meren äärellä. Ostelijat veivät tsaarinajan pääkaupungin torille täkäläisten viinanpolttimoiden mäskillä lihotettua nautaa ja muita maatilatuotteita. Meri on aina tarjonnut mahdollisuuden työskennellä laivoilla, nähdä muita maita ja kansoja. Näitä mahdollisuuksia ruvettiin käyttämään 1800-luvun jälkipuoliskolla kerätäkseen rahaa vuokramaatilojen omaksi ostamista varten. 1800-luvun loppuun mennessä melkein puolet Pohjois-Viron maatiloista oli ostettu talonpoikien omistukseen.
Kun tarkastelee Pohjois-Viron maatilarakennuksia ja kylien aitauksia, erottuu selvästi kalkkikiven runsas käyttö – se oli helposti saatavilla tällä alueella. Pohjois-Viron, erityisesti Kuusalun pitäjän, läheisyys suhteessa Suomeen on vaikuttanut paikallista kieltä, kulttuuria ja joidenkin maatilarakennuksien ulkonäköä.
Viron ulkomuseon Pohjois-Viron alueella pääsee tutustumaan 1800-luvun jälkipuoliskon Pulga vuokramaatilaan ja Aarte kalastajakotiin. 1920- ja 1930-lukujen maalaisarkkitehtuuria, sisustusta ja elämää esittelee museon Härjapea maatila. Museon keskuksen lähellä sijaitsee Pohjois-Virosta tuotu Kahala tuulimylly.