1800-luvun loppuun saakka rannoilla oli yhden tai usean kylän yhteisiä verkkovajoja. Siellä seisoivat venekunnille kuuluvat verkkovajat, joissa säilytettiin kalaverkkoja ja muita kalastustarvikkeita. Ulkomuseon saarien alueen merenrannalle antavat luonteen kolme Saarenmaalta tuotua verkkovajaa: Nasva, Toomalõuka ja Alvi.
Nasva verkkovaja on rakennettu vuonna 1876 Kaarman pitäjässä Nasva kylässä Pekri maatilalla. Se tuotiin museoon vuonna 1966.
Toomalõuka verkkovaja on peräisin Anseküla pitäjästä Toomalõuka kylästä Lõmalan rannasta. Se on rakennettu 1880 ja tuotu museoon 1967.
Alvi verkkovaja on rakennettu vuonna 1903 Valjalan pitäjässä Alvin rannassa. Siitä on tehty jäljennös museoon vuonna 1980.
Verkkomajat sijoitettiin merenrantaan suorakulmaisesti, jotta niiden väliin jäi enemmän tai vähemmän suljettu verkkojen kuivaus alue – vabead. Jokaisen verkkovajan oven edestä alkoi sen omistajalle kuuluva verkonkuivauspuiden rivi. Saarilla koko verkkopiha aidattiin aidalla kalanpyydyksien suojelemiseksi rannikko laitumilla liikkuvilta eläimiltä. Verkkopihaan kuuluivat myös veneiden rantautumispaikat, venelaiturit, joissa veneitä pidettiin koko kalastuskauden ajan. Näiden lisäksi venevajoissa saattoi olla myös kalojen savustusuuni, kuivaamisalusta ja suolaamisvaja.
Kaikkiin pyydyksiin ja kuivauspuihin kaiverrettiin perheen merkki, jotta ne eivät menisi vaihtoon muiden perheiden tarvikkeiden kanssa. Saarelaisille kaikki ”meren tavarat” oli pyhiä – rakennukset ja kalastusvälineet sijaitsivat rannassa lukitsemattomina, muiden tavaroita lainattiin vain hädässä ja ne palautettiin heti.
Piirros
Nasva verkkovaja
Mielenkiintoisia faktoja
- Naiset ja lapset kutoivat kalaverkkoja talvisin. Järjestettiin myös monen perheen yhteisiä verkkojenkutomisiltoja, jolloin kilpailtiin työn nopeudessa ja vietettiin aikaa yhdessä.
- Kalaverkkojen lisäksi pyydyksenä käytettiin nuottaa. Alunperin nuotan omisti koko kylä. Nuottakuntaa johti kylä kokenein kalastaja ja siihen kuului enemmän ihmisiä kuin tarvittiin. Panostaa pystyi myös hankkimalla viinaa tai olutta yhteisjuhlaa varten.
- Pitkäperjantaisin Muhu saarella oli tapana potkia nukkujat ylös sängystä ja sanoa: Häid kalu, palju kalu, palju siigu, palju säinaid, palju tursse, palju lesti! (”Hyvää kalaa, paljon kalaa, paljon siikaa, paljon säyneitä, paljon turskia, paljon kampelia!). Uskottiin, että sillä kuka saa kunnon selkäsaunan on hyvä kalaonni keväällä! (Muhun pitäjä – M. J. Eisen).