Joulukylä

Joulukylä 13.–14. joulukuuta kello 11–16

Joulu kirjojen parissa

Joulun alla kannattaa muistaa, että kirja on vielä nykyäänkin paras lahja. Mutta miten voisi kuvailla hartautta, jota jouluaattona hämärässä maalaistuvassa kynttilänvalossa luettu Raamatun jae luo, tai iloa, jota lapselle tuotti sata vuotta sitten lahjoitettu ensimmäinen tarinakirja? Mikä oli kansakoulun opettajan rooli kirjojen ja lehtien levittämisessä?

Arvokasta kauno- ja tietokirjallisuutta on arvostettu joululahjana kautta aikojen, mutta myös kaunis joulukortti voi tuottaa iloa. Taluperenaine-lehti antoi virolaisille kotiäideille vinkkejä joulunpyhiin, ja Anttilan joulukuvasto teki vaikutuksen 1990-luvulla. On myös ollut aikoja, jolloin kirjoitettua sanaa on halveksittu.

Viron ulkomuseon joulukylä on elävää historiaa kuvissa, jotka kertovat, kuinka kirjalliset tekstit ovat muokanneet joulumieltä eri aikoina ja auttaneet luomaan uusia perinteitä.

Joulupukki kulkee ympäriinsä ja kuuntelee mielellään lasten joululauluja ja -runoja. Joulukylässä pääsee monin eri tavoin nauttimaan luonnosta ja raittiissa ilmassa liikkumisesta. Voit tulla vaikkapa hevosajelulle tai tehdä potkukelkkaretken pitkin kyläteitä, mikä nyt milläkin ilmalla miellyttää. Sutlepan kappelissa kuullaan kuorolaulua.

Sassi-Jaanin tilan kota – hyvää teetä ulkomuseon ystävien seuralta

Mukavan lämpimän ja höyryävän juoman lisäksi voit ottaa mukaan matkallesi joulukylään muutaman mietelmän.

Lukkarintalo – kyläläisten hengellistä kirjallisuutta

Ensimmäiset kirjat, jotka saapuivat talonpoikien koteihin, olivat hengellisiä. Pitkien lomien aikana oli enemmän aikaa tutkia kirjoitettua sanaa. Lukkarintalon isäntä lukee kotiväelleen Raamattua. Voit auttaa häntä lukemaan vanhanaikaisella tekstityypillä painettua kirjaa ja keskustella sen sisällöstä hänen kanssaan. Emäntä näyttää, miten tehdään pieniä, yksinkertaisia olkihimmeleitä.

Pulgan tilan riihitupa – joulu asuntoriihessä

Pulgan emäntä on jo kattanut pöydän, mutta ryynimakkarat on vielä täytettävä. Lapset kutsutaan osallistumaan pähkinä- ja hanskaleikkiin. Isäntä on tuonut kotiinsa uuden kalenterin, vuoden 1882 almanakan. Voit selvittää isäntäväen kanssa, mitkä tiedot päätyivät kotitalouteen tämän julkaisun myötä.

Härjapean tila – ”Kun isäni lahjoitti kirjoja...” (Jüri Parijõgi)

Härjapean isäntä on ostanut kaupungista erilaista luettavaa, josta koko perhe saa luovaa inspiraatiota. Siinä missä yksi harkitsee kirjailijaksi ryhtymistä, toinen aikoo julkaista maatilan omaa lehteä. Emäntä löysi lahjaksi saamastaan keittokirjasta pumpernikkelireseptin. Suuressa olohuoneessa voit valmistaa 1930-luvun lehdissä esiteltyjä joulukoristeita.

Laun kyläkauppa – joulunajan tavaravalikoimaa ja joulukortteja

Ennen joulua kauppa käy vilkkaammin. Samalla kun myymälä kuhisee jouluostoksia tekevistä, olohuoneessa ihastellaan kaukaisesta Argentiinasta lähetettyä joulukorttia. Kaupan neiti etsii lapsia avukseen tekemään kivan joulukortin, jonka he voivat lähettää sukulaisilleen ulkomaille.

Kolun kievari – jouluateria ja juhlan iloa

Kievari tai krouvi on aina ollut kylän elämän keskipiste. Kievarissa ja tallissa voi nauttia perinteistä jouluateriaa, ja pihalla järjestetään pienet joulumarkkinat. Talon lähellä ovat liikkeellä joulupukki ja oikeaksi pukiksi naamioitunut ihminen, jotka kuuntelevat lasten joululauluja ja -runoja ja antavat heille kiitokseksi makeisia.

1980 – vaikeasti saatavia julkaisuja

Perhe on onnistunut hankkimaan jätepaperia vastaan haluamansa suosikkikirjan, Arthur Haileyn ”Lentoaseman”. Emännän ystävätär on tuonut mukanaan saksalaisen Burda-muotilehden, jonka kaavaa käytetään juhlamekon ompeluun. Isäntä tutkii äskettäin ostamaansa käsikirjaa „Ahjud, pliidid, kaminad“ (”Uuneja, liesiä, takkoja”) aloittaakseen lämmitysjärjestelmän rakentamisen uuteen taloonsa.

1993 – kiiltäviä luetteloita ja keltaista lehdistöä

Enemmän kuin kirjoista, ihmiset alkoivat kiinnostua aiheista, jotka oli tähän asti sivuutettu. Keltainen lehdistö juoruineen ja kiiltävine kuvineen saavutti nopeasti suosiota. Luetteloista löytyi kuvia upeista länsimaisista tavaroista, jotka usein jäivät vain haaveeksi. Tämä perhe selailee Koti-Anttilan kuvastoa ja uusia kiehtovia aiheita käsitteleviä lehtiä.

2019 – itseapukirjoja

Käsikirjoista on aina saatu käytännön apua rakentamiseen, puutarhanhoitoon tai ruoanlaittoon. Uudella vuosituhannella painettu sana opettaa ihmisille yhä useammin, miten omaa elämää ja mielenterveyttä voi hallita. Tytär kertoo jouluruokia valmistavalle äidilleen kirjoista peräisin olevia vinkkejä, joilla arjesta voi selviytyä paremmin.

Kellari – kirjojen korjausta

Suosikkikirjat ovat yleensä niitä, jotka kuluvat eniten ja tarvitsevat joskus nopeasti apua. Museon asiantuntijat voivat antaa neuvoja kirjojen säilytysolosuhteista ja helpoista huoltotoimenpiteistä. Voit ottaa apua kaipaavan kirjan mukaasi ja tiedustella, miten se voidaan korjata.

Kuien kyläkoulu – koulumestarin kirjasto ja joululauluja

Kirjavuonna 1935 koulu on voinut hankkia useita uusia kirjoja. Nyt kyläkoulun opettaja voi esitellä ne koulurakennukseen kokoontuneille paikallisen koulutusyhdistyksen jäsenille. Lapsille luetaan Laste Rõõm -lehteä ja lauletaan yhdessä vanhoja tuttuja joululauluja.

Sepan tila – salainen joulu

Neuvostoliiton aikana joulua halveksittiin kirkollisena juhlapäivänä, mutta jotkut perheet viettivät sitä silti salaa. Ihmiset polttivat kynttilöitä koristeltujen ikkunoiden takana ja halusivat muistaa rakkaitaan lahjoilla. Vuonna 1952 erään kolhoosin sepän perheessä otettiin esiin vanha Raamattu, vaikka kielletyt kirjat olivat enimmäkseen turvallisesti piilossa.

Sutlepan kappeli – joulukonsertteja ja hartaushetki
13. joulukuuta
Kello 11 Tallinnan saarenmaalaisten sekakuoro
Kello 12 Tallinnan ranskalaisen lyseon lauluyhtye
Kello 13 LÕV-kuoro eli Tallinnan englantilaisen collegen vanhempien, opettajien ja entisten oppilaiden kuoro

14. joulukuuta
Kello 13 Peetelin seurakunnan kamarikuoro
Kello 14 Nõmmen perimätietokoulu
Kello 15 Joulukylän hartaushetki

Kolgan asuntoriihi – Meelis Kihulasen perinteinen puunjalostuskoulu Edev Eremiit (Turhamainen erakko)